Blogiarkistot

Kun saapuu syys…

Kuva

Vastaus

lokakuu

Toivoisin sinunkin muistelevan,

päiviä kesämme kaunehimman,

aurinko hymyili suloisemmin,

rinnallas armahin kun astelin.

Kauan tuo kesämme kestänyt ei,

pois halla sen kukkaset vei.

Kesästä jäljelle jäi muisto vain,

polttava kaipuu nyt on rinnassain.

Ken muistoja mielessään kantaa,

paljon hän voi omistaa.

Ei niitä voi toiselle antaa,

ne syömmehen kätkeä saa.

Kun saapuu syys,

niin lehdet puiston

se hehkumaan saa loistoaan.

Kuin ikävyys,

mi kauniin muiston

voi synnyttää,

vaik suru jää.

Hetken lehdet nuo vielä hehkuu,

on loisto tuo jo viimeinen.

Ovat muistojemme lehdet kuolleet,

ne mennessään vie tuulonen.

Hetken lehdet nuo vielä hehkuu,

on loisto tuo jo viimeinen.

Ovat muistojemme lehdet kuolleet,

ne mennessään vie tuulonen.

Aito positiivisuus…jatkuu

Kuva

Vastaus

Kuva_viisas_elama

Viisas elämä messuilla 12.9-13.9.2015, jatkoa…

Filosofi Esa Saarinen luennoi hyvyydestä ( hyvyyden päälauseista ja pääsanoista, joista kirjoitin toisessa jtutussa) onnellisuudesta ja aidosta positiivisuudesta.

Aito positiivisuus soi syvältä ja luo rakentavaa, välittävää toimintaa

Saarisen mielestä tarvitsemme tietoista valintaa myönteisyyden ja rakkaudellisuuden hyväksi. Myönteisyys ei ole pintailmiö ( amerikkalainen keep smiling-asenne) vaan se on kokonaisasenne, joka yhdistää kiinnostuksen, kunnioituksen, läsnäolon, kyvyn virittyä toisen ihmisen merkityksellisyydelle ja tilanteiden ainutlaatuisuudelle.

Luento voi mahdollistaa ajattelun liikkeen

Luennoillaan Saarinen pyrkii luomaan oivalluksen ympäristön, jolloin kuulijat voivat kirkkaammin löytää yhteyden omiin ajatuksiinsa. Elämän runsauden oivaltaminen laajentaa käsityksiä. Ydinasia on käynnistää oman ajattelun ajattelu. Insinööri voi tutustua biologiaan, jolloin hän voi havaita ilmiöitä ympärillään monipuolisemmin kuin muuten tekisi. Uuden tavan tai taidon kehittyminen tottumukseksi vaatii säännöllistä, vaikka pientäkin harjoittelua päivittäin. 15 minuutin päivttäinen harjoittelu saa tavan automatisoitumaan ajan myötä.

Saarisen sanoin: ” samoin kuin päälauseiden ja pääsanojen avulla harjoitamme henkistä harkintalihasta , voimme harjoittaa henkisiä herkkyyslihaksiamme: pysähtymistä, elämän ihmeen ja runsauden äärellä jokainen hetki on ihme”.

Hyväntahtoisen rohkaisevassa avoimmuuden ilmapiirissä syntyy myönteisyyden kierre ja maaginen noste, oivallusten aalto, joka on kuitenkin yksilöllinen. Sydämellä näkee selvemmin; harjoittelu ohjaa sydämen suuntaiseen toimintaa. Henkinen kasvaminen ei ole koskaan hetken asia vaan vaatii harjoittelua.

Saarisen viesti oli, että kaikissa meissä on hyvää enemmän kuin päältä katsoen voisi aavistaa. Ajatus, jota jäin miettimään pitkään. Saarinen ei pettänyt nytkään omaperäisellä luennollaan.